Liigaseurojen hölmöt hallitukset

Mietittäessä muutoksia lentopallon liigatason toimintaan esitetään huolestuneita kommentteja roppakaupalla useilta suunnilta. Mikä ihme niitä seuroja ja niiden hallituksia vaivaa, kun tekevät tällaisia päätöksiä: Lisää pelejä ja ylikansallisia liigoja. Miksi ne eivät näe sitä, minkä useat muut näkevät?

Suomessa lentopallotoiminnan ”omistaa” Lentopalloliitto. Lentopalloliiton omistus perustuu eurooppalaiseen pyramidijärjestelmään, jonka huipulla on Kansainvälinen Olympiakomitea. Sen alapuolella ovat kansainväliset liitot, maanosaliitot, kansalliset liitot ja sitten seurat. Tässä on nokkimisjärjestys. Erilainen järjestely on sitten Yhdysvalloissa, joissa hallinnoivat Major-liigat (NBA, NHL jne.) Ne ovat yrityksiä, eivätkä välitä liitoista, vaan päättävät omista asioistaan. Myös Euroopassa nokkimisjärjestys on alkunut muuttua: esimerkiksi Euroleague Basketball ja CHL ovat pääasiassa seurojen omistuksessa. Myös jalkapallossa eurooppalaisen ”major-liigan” arvioidaan syntyvän seuraavan 15 vuoden aikana seurojen omistamana.

Mikä ajatus liigan perustamisessa on?

Vain yksi seura voittaa vuosittain mestaruuden. Menestyksen täytyy olla jotain muutakin kuin mestaruuden voittaminen.  Muuten kauden jälkeen on vain yksi seura jäljellä. ”Pelaa pitkää peliä”, sanoin Aki Riihilahti.Mikä tahansa urheiluliigan syntymisen ja olemassaolon logiikkaa voidaan luokitella esimerkiksi näin:

• Liigan urheilullinen kiinnostavuus
  • Kilpailun aitous (integriteetti) – Match fixing, yksi seura/yksi omistaja, doping, vakaa talous, realistiset pelaajasopimukset
  • Kilpailun tasaisuus – Taloudelliset (TV-tulojen, lipunmyyntitulojen yms. jakaminen) ja ei-taloudelliset (Vaatimukset itsekasvatetuista pelaajista, ulkom. pelaajien rajoitus yms.) keinot sekä seurojen kuluja kontrolloivat toimet (palkkakatto, pelaajabudjetin sitominen kokonaisbudjettiin jne.)
  • Urheilun korkea taso
  • Pelitapa
  • Nousu- ja putoamismahdollisuus
• Sarjasta vetäytymisen välttäminen
  • Liigalisenssin vaatimuksilla pyritään estämään tämä. Joukkueen jääminen pois kesken sarjan aiheuttaa kilpailullista ja kaupallista tuskaa paljon.
• Tarkoituksenmukainen alueellinen edustus
  • Optimaalisessa tilanteessa kattava alueellinen edustus on hyvä asia esim. mediasopimusten kannalta
• Tehokas mahdollisuus kaupallistamiseen
  • Tähän kaikki kulminoituu. Edelliset vaikuttavat oikeastaan tähän asiaan. Kaupallistamisella pyritään lisäämään liigaseurojen liikevaihtoa, jotta pelaajille voidaan maksaa parempia palkkoja, jonka uskotaan johtavat parempaan kilpailulliseen tasoon, joka taas johtaa kiinnostuksen nousuun…

Miksi ja kenelle?

Kun liiga perustetaan ja sitä kehitetään, niin seurojen on kysyttävä itseltään, että kenelle tai miksi tätä tehdään? Kenen mielestä liigan pitäisi olla kiinnostava? Vastaus: Yleisö, fanit, kumppaniyritykset jne. Suomalaisessa jalkapallossa vastaus voi olla myös pelaajat, koska siellä isot tulot tulevat transfer-maksuista ja Euro-peleistä. Lentopallossa pelaajasiirrot eivät tuo mitään ja Europelit ovat vain menokohtia. Tässä välissä voidaan vielä pohtia sitä, että onko merkitystä sillä, että seura on yritys tai yhdistys. Vastaus: ei juurikaan. Urheilussa on voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, joiden liikevaihto voi olla satoja miljoonia euroja, kuten FC Barcelona. Urheilubisneksen erityispiirre on sekin, että taloudellisen ja kilpailullisen menestyksen tasapainottaminen tarkoittaa, että nollatulos on hyvä tulos. Perinteisten yritysmittareiden mukaan urheilu on paska bisnes. Salaisuus piilee kuitenkin urheilussa siinä, että se on usein linkki johonkin toiseen bisnekseen. Tästä enemmän Arvonluonnin pelikirjassa.

Kentältä katsomoon

Liigaseurojen ottelujen lisäämistä ja ylikansallisen liigan perustamista kritisoivat tahot ovat usein urheilun sisäpiiristä (jopa liigatuomarit katsovat asiakseen kommentoida). He katsovat asiaa ns. katsomosta kentälle (tai mikä intressi sitten onkaan), kun taas liigaseurojen taloudesta vastaavien hallitusten on katsottava asioita kentältä katsomoon. Onko siellä yleisöä? Se on yksi tavallisimmista kiinnostuksen mittareista. Toki tähän vaikuttavat myös tv-/striimiseuraajat/some-seuraajat, mutta paikan päälle raahautuvien lukumäärä on merkityksellinen. Jos meillä on kiinnostuneita ihmisiä, niin meillä on mahdollisesti myös kaupallisia kumppaneita. Kaupalliset kumppanit eivät ole kumppaneitamme pelaajien pelitaitojen vuoksi, vaan sen vuoksi, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä. Kumppanuus taas perustuu kaupallisiin tavoitteisiin, ei avustamiseen. Osa yrityksistä haluaa taas verkostoitua toisten yrittäjien kanssa. Toki yrittäjissä ja toimitusjohtajissa on myös kannattajiksi lukeutuvia, joiden kaupalliset perusteet eivät ole niin vahvoja, mutta sen varaan ei seura voi mitään rakentaa.

Osa yrityksistä mittaa yhteistyön tehoa esimerkiksi Sponsor Insightin palveluilla, jotka kertovat kuinka paljon logonäkyvyyttä he saavat kumppaniseuran kautta päämedioissa. Toinen asia sitten on se, että mitä kaikkea pitäisi mitata. Tässä on yksi syy, jonka vuoksi otteluiden määrällä on merkitystä muutenkin kuin lipun- ja kahviomyynnin vuoksi.

Muuttujia on todella paljon. Kaikkea ei voi edes kysyä yleisöltä tai kumppaneilta, saati sitten pelaajilta tai sisäpiiriltä. Kaikissa tapauksissa emme tiedä miten ne vaikuttavat. Pitää vaan kokeilla. Toimintaympäristöt ovat niin erilaisia. Ne ovat erilaisia alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Suomessa surkeita seurojen hallituksia?

Näinkin voi olla, mutta Tero Auvinen ja Arto Kuuluvainen haastattelivat kirjassaan ”Urheiluseurojen sisäpiirissä” kymmeniä seurajohtajia. Sen luettuaan voi päätellä, että liiketaloudellista osaamista kyllä on, mutta toimintaympäristö on haasteellinen kansallisesti ja kansainvälisessä vertailussa.

• Suomessa on yksi maailman tasaisimmista tulonjakojärjestelmistä. Meillä ei ole kovin paljon todella rikkaita ihmisiä, jotka voisivat intohimosta rahoittaa liigaseuroja. Jalkapallossa heitä on muutama, mutta lentopallossa ei juurikaan.
• Julkisen sektorin osallistuminen liigaseurojen toimintaan on Suomessa vähäistä. Esimerkiksi Ranskassa julkinen sektori sponsoroi/avustaa omien kaupunkiensa liigajoukkueita merkittävän paljon.
• Seurojen verovelkoihin ei esimerkiksi Kreikassa suhtauduttu ainakaan aiemmin kovin vakavasti. Nykyään ehkä tarkemmin.
• Myös Suomessa kilpailutilanne liigojen välillä on kova. Korisliigassa, superpesiksessä ja Jääkiekon SM-liigassa pelataan tiiviimmin tai enemmän kuin Mestaruusliigassa.
• Lentopalloliitosta ei generoidu tuloja seuroille
• Unkarissa yritykset ovat saaneet suoraan vähentää urheiluun investoimansa rahat verotuksessa.
• Venäjällä ylin mahdollinen taho ohjaa yritykset seurojen tueksi. Valtiollinen näkökulma.
• Vedonlyöntiyhtiöiltä ei tule tuloja
• Suomi on pieni markkina esim. moneen Keski-Euroopan maahan verrattuna. Esim Saksassa yksi olutpanimo voi olla pääyhteistyökumppani, joka käytännössä rahoittaa koko toiminnan.
• Markkina on pieni, joten TV-/mediatuloja ei ole loputtomasti jaossa. Kiinnostavuus on tässäkin oleellista.

En kaipaa lepsua verotusta, valtion ohjausta tai tulonjaon epätasa-arvoa, mutta on hyvä ymmärtää toimintaympäristön taustat. Suomi on maa, jossa liigat toimivat enemmän markkinatalouden ehdoilla kuin useimmissa Euroopan maissa. Em. asiat vaikuttavat esimerkiksi kilpailuun kansainvälisistä ja kotimaisista pelaajista.

Missä mahdollisuudet?

Yksinkertaistettuna: Seurojen rahat menevät pelaajien palkkoihin. Mitä tahansa muutoksia liigaan suunnitellaankin, niin siihen vaikuttavat nuo tekstin alussa mainitut asiat kiinnostuvuudesta yms. Muutoksilla pyritään lisäämään liikevaihtoa ja parantamaan lajin tilannetta lajien välisessä kilpailussa maan sisällä ja kansainvälisesti.

Seurojen mahdollisuuksia parantaa tilannetta rajoittaa resurssien puute. Kaikissa seuroissa ei ole edes palkattua toiminnanjohtajaa. Koska ”kaikki” rahat sijoitetaan pelaajiin, niin muualle sitä ei juurikaan jää. Suuri mahdollisuus olisi muuttaa pelaajien ajatusmaailmaa jo aikaisessa vaiheessa ja alkaa kannustaa heitä mukaan seuran myyntiin ja markkinointiin. Joitakin hyviä esimerkkejä suomalaisessa urheilussa on. Roope Korhonen työskentelee aktiivisesti Sotkamon Jymyn myynnissä. Yrityksien edustajat haluaisivat kuulla asioita pelaajilta ja siksi lähtökohdat olisivat hyvät. Näin pelaajat voisivat myös parantaa omaa asemaansa markkinassa ja palkkaansa. He voisivat näin myös saada arvokasta kokemusta ja kontakteja urheilu-uran jälkeiseen elämään.

P.S. Kirjoitus on muutaman vuoden takaa siirretty jo poistetulta sivustolta tälle sivustolle.