Harrastamisen hinnasta vielä
Urheilulehti käynnisti aktiivisen keskustelun urheiluseuroissa harrastamisen hinnoista. Luvut näyttävät koruttomasti kustannusten nousseen joissain lajeissa monille perheille liian paljon. Seurat saavat kritiikkiä osakseen, mutta myös puolustajien joukko oli merkittävä.
Keskustelu somessa aaltoilee puolelta toiselle. Haaste on kuitenkin siinä, että seurat (yhdistykset) toimivat jäsentensä eduksi. Toki tiedämme, että vuosikokoukset eivät ole kovin suosittuja tapahtumia, mutta sitä kautta vaikuttaminen tapahtuu. Toinen haaste oli se, että osa keskustelijoista puhuu seuroista ikään kuin kunnallisena toimijana, itsestäänselvyytenä. Kolmas haaste keskustelussa on se, että urheiluseuroja on Suomessa noin 10 000 eikä kahta samanlaista löydy.
Suomi on kummallinen maa. Me puhumme aina liikunnasta ja urheilusta samassa lauseessa. Muualla Euroopassa tämä on harvinaista. Oikeastaan muualla puhutaan vain sportista. Kun Suomessa puhutaan urheilusta, niin julkinen keskustelu ohjautuu terveysliikuntaan tai koululiikuntaan. Saksassa keskustelu kääntyy ammattiurheiluun ja useimmiten jalkapalloon.
Suomessa yhdenkään kansanedustajaehdokkaan agendalla ykkösenä ei ole liikunta eikä urheilu, vaikka kansakunta todistettavasti liikuntaa reilusti enemmän tarvitsisi. Urheilulla on sanottu olevan merkittävä rooli myös nuoren kansakuntamme synnyssä. Sosiologit kertovat, että urheilun tehtävän on nähty olevan yhteiskuntakelpoisten ihmisten kasvattaminen. On puhuttu urheilun hyvästä kertomuksesta.
Englannissa ja monessa Keski-Euroopan maassa urheiluseuroissa näkyy usein vahvempi yhteisöllisyys. Syynä on sekin, että Suomessa urheiluseurojen tehtävänä on ollut lähinnä valmennuksen ja ohjauksen järjestäminen. Englannissa seurat ovat monesti paljon yhteisötyössä (koulut, päiväkodit, sosiaalityö jne.) mukana. Suomessa yhteisötyö on ammatillistettu valtion ja kuntien toimesta. Seuroilla ei ole jätetty sille kentälle roolia. Seurat pystyisivät kyllä vastaamaan tähän paremmin, jos mahdollisuus annettaisiin.
Toivottavasti Urheilulehti tai joku muu jatkaa tätä keskustelua (harrastamisen hinnasta) pidemmälle juurisyihin. Nyt maalitauluina ovat olleet seurat, jotka tekevät oikeasti mitättömillä resursseilla hyvää työtä. Twitterissä ainakin Outi Aarresola on syöttänyt lapaan useita linkkejä syvempään tietoon. Toivottavasti joku painokoneen avaimet omistava jaksaisi perehtyä niihin.
Jaakko Haltia
Lehtori
Turun amk
Outi Aarresolan linkkejä Twitteristä:
- https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/mitka-ovat-liikuntapolitiikan-vaihtoehdot
- https://www.ausport.gov.au/national-sport-participation-strategy-2032
- https://www.regjeringen.no/contentassets/4c2ad9aaac4d4af6808663fca0bff79b/okonomi-som-barriere—kostnader-og-kostnadsdrivere-i-barne–og-ungdomsidretten.pdf
- https://www.liikuntaneuvosto.fi/2023/03/16/liitu2022/